merikaarron kulttuuriyhdistys r.y.
 
 
 
Lämäri
Olipa kerran poika, nimeltä TK ja hänen kaverinsa Henkka. Henkka oli menossa lämimään maaleja joelle ja hän pyysi TK:ta mukaan. TK sanoi:- Hyvä on, mutta mulla on sitten luistimet jo valmiiksi jalassa.
Sitten, kun oltiin jo joella, TK meni jo valmiiksi jäille ja putosi samantien jääkylmään veteen. Hän huusi apua, mutta kukaan ei tullut. Hän oli ollut jäissä jo yli vartin, kunnes Henkka tuli ja nosti hänet ylös.
Henkka vei TK:n lämmittelemään. Sitten, kun jäät olivat sulaneet, ja TK oli jo paremmassa kunossa, niin he päättivät mennä jäähallille. Jäähallilla oli paljon porukkaa. Kun he olivat jäällä, he rupesivat lämimään maaleja. TK veti vuorollaan ihan mahtavan ilmaveivin. Ja kahden kymmenen vuoden päästä hän pääsi Oulun Kärppiin!!!!
Sen jälkeen hän on tehnyt monia voittoja Oulun Kärpille. Pelin selostaja:- Ja TK vetää taas täydellisen ilmaveivin. Hän on mahtava. Voi ei, hänet taklattiin seinään. Hän joutuu kyllä nyt teholle. Kyllä hän selviää.
- Antti -
 
Kanit puussa
Elipä kerran kani, nimeltään Kaneli. Hänellä oli myös veli, Taneli. Kanelilla oli ystävä, jonka nimi oli Heimo-hiiri. Kerran Kaneli löi vetoa veljensä kanssa, että minä en pelkää ketään, en edes naapurin haukkuvaa koiraa.
-Ai etkö, sanoi Taneli.
- En, minäpä en pelkää edes karhua, kerskui Kaneli.
- Lyödään vetoa kuka uskaltaa mennä ihmisen lähelle, sanoi Heimo-hiiri.
Sitten kummatkin kanit mykistyivät hetkeksi.
-Minä uskallan ainakin, ja minä, sanoivat kanit vihdoin. Ensin meni Taneli. Kuului kauhea meteli ja Taneli lensi, mutta mihin?
-Ei se pelkuri mihinkään pääse, minä menen nyt, sanoi Kaneli. Taas kuului meteliä ja Kaneli lensi, mutta mihin ? Heimo katsoi joka kolon, muttei mitään löytynyt. Vielä yhden kerran se katsoi puuhun. Siellä ne kummatkin olivat. Heimo nauroi koko illan ja vielä tänäkin päivänä Heimo nauraa sille päivälle.
- Veera 4.lk -
 
Muorien saari ja vaaralliset mehiläiset
Tarina alkoi siitä, kun Dujo-muori oli ollut tamppaamassa. Yhtäkkiä häntä oli pistänyt mehiläinen. Niin, mehiläinen. Nenä oli turvonnut niin, että sen takaa näki vain nipin napin. Mujo arveli, että täällä päin olisi mehiläispesä.
-Hyvin hoksattu! sanoi Sujo.
-Mennään joukolla etsimään pesää! sanoi Mujo.
-Hyvin päätelty! sanoi Sujo.
Niin muorit ottivat siivousvälineensä ja lähtivät kohti pesää. Äkkiä kuului surinaa lähempää, lähempää ja lähempää. Kunnes kuului PAM. Mujo oli iskenyt ensimmäisen iskunsa mehiläisiin. Toiset lätkivät perässä minkä ehtivät. Taistelu mehiläisiä vastaan oli hurja.
Lopulta valtava taistelun aiheuttama pilvi katosi. Muorit olivat rähmällään ja mehiläiset poissa. Muorit räjähtivät nauruun ja päättivät pitää mehiläisjuhlat.
Juhliin muorit pukeutuivat mehiläisiksi ja joivat ja söivät hunajasta tehtyjä ruokia ja juomia. Kun ukot tulivat kotiin, niin he jäivät vihaisina siivoamaan muorien jälkiä.
- Alisa 4.lk -
 
Lyydia-lehmän seikkailut
Oli myrskyinen päivä. Lehmä Lyydia mietti mitä tekisi. Leipoisiko jotain, vai katsoisiko tv:tä, vai pelaisiko korttia, vai nukkuisi, vai laulaisi, vai menisikö keilaamaan?
Yhtäkkiä salama iski suoraan Lyydian kasvimaalle. Vihannekset suorastaan lensivät maasta. Lyydia- polo oli hoitanut vihanneksia lähes vuoden. Lyydia alkoi itkeä.
Kun hän katsoi ulos ikkunasta, hän näki hämmästyksekseen, että koko piha oli veden vallassa. Lyydia sulki silmänsä ja oli kauhuissaan. Vesi vain nousi, nousi ja nousi, eikä Lyydia vieläkään uskaltanut aukaista silmiään.
Kun Lyydia viimein avasi silmänsä apposen ammolleen, hän huomasi, että kaikki olikin aivan ennallaan. Lyydia oli nähnyt vain pahaa painajaista.
Lyydia ilostui ja lähti oitis keilaamaan.
- Anni 4.lk -
 
Aikamatka
Olipa kerran kaksi ystävystä Esko ja Ville. He olivat villejä ja uteliaita. He olivat kummatkin kymmenen vuotiaita. Villen isä Jukka, oli keksijä. Hän keksi melkein mitä tahansa. Kerran hän keksi aikakoneen. Hän oli yrittänyt keksiä puoli vuotta, kuinka saisi keksityksi sellaisen kojeen, ja nyt hän oli sen keksinyt. Hän ei ollut kertonut pojille, että hän oli keksinyt aikakoneen. Jukka piilotteli kojettaan, ettei se joutuisi vääriin käsiin. Pojat ihmettelivät, miksi Villen isä oli niin salamyhkäinen, ja sehän poikia kiinnosti. He yrittivät urkkia ja kurkkia, mitä Jukka oli keksinyt. Jukka oli pannut tumman verhon autotallin ikkunan eteen, missä hän työskenteli. Jukka tykkäsi myös matkata maailmalla katsomassa nähtävyyksiä.
Tällä kertaa Jukka lähti katsomaan Eiffeltornia Pariisiin. Hän mietti, mitähän Eiffeltornin paikalla olisi, jos torni olisi purettu. Tornista oli äänestetty ja tulos oli, ettei tornia ei pureta, muisteli Jukka. Hän oli lukenut paljon kirjoja, joissa kerrottiin Eiffeltornin historiasta.
Sillä välin pojat olivat yrittäneet löytää autotallin vara-avainta. Yleinen autotallin avain oli Jukalla Pariisissa, eli oli pakko etsiä vara-avainta. Avain oli Jukan työhuoneen saviveistoksen sisällä, jossa oli salaluukku, mutta sitä pojat eivät tienneet.
Oli kulunut viikko ja Jukka palasi kotiin. Pari päivää siitä, kun hän tuli kotiin, hän esitteli aikakoneen pojille. He päättivät kokeilla sitä ja se toimi moitteettomasti, kun he kävivät kivikaudella. Jukka lähti taas lomalle ulkomaille. Poikien mielestä aikamatkailu oli hauskaa, ja kun Jukka ei kerran salannut enää aikakonetta pojilta, niin pojat livahtivat aikakoneeseen ja käynnistivät sen. Aikakone vei heidät viikinkikaudelle.
Viikinkikaudelle tultuaan, pojat lähtivät katselemaan paikkoja. Parin kilometrin jälkeen pojat näkivät viikinkikylän. Kylän vahin, eli johtaja oli nimeltään Ork. Ork määräili ja komensi kyläläisiä.
Kylässä ei ollut muita lapsia kuin Pyry. Pojat vakoilivat kylää, mutta jäivät kiinni, kun Villeltä pääsi aivastus. Pojat vietiin kellariin tyrmään, ja siellä pojat istuskelivat aikansa, kunnes Pyry tuli kellariin. Pyry ei halunnut heille mitään pahaa ja lupasi auttaa heitä pakenemaan. Hän lupasi, että kun hän seuraavan kerran tulee käymään kellarissa, niin hänellä on pakosuunnitelma valmiina.
Tällä välin viikingit olivat löytäneet aikakoneen. He eivät tienneet mikä se oli, mutta romuttivat sen silti. Pyry oli menossa kellariin viemään suunnitelmaa pojille. Hän kertoi pojille salaisesta käytävästä, joka kulki maan alla ja talojen seinissä. Lähin luukku salakäytävään oli kellarissa, tyrmän ulkopuolella. Siinä missä luukku oli, seisoi vartija, joka ei tiennyt salakäytävästä.
Pyry lupasi hoitaa vartijan. Pyry piirsi aarrekartan ja heitti sen vartijan jalkojen viereen. Vartija löysi kartan ja lähti heti etsimään aarretta. Pyry riensi Eskon ja Villen luo ja tiirikoi lukon auki. He lähtivät oitis salakäytävää pitkin pois kellarista. He menivät Pyryn piilopaikkaan, läheisen talon ullakolle, jonne salakäytävä johti. Kellarin tyrmän vartija palasi pettyneenä, kun ei ollut löytänyt aarretta. Hän huomasi, että vangit olivat karanneet. Hän ilmoitti Orkille ja Ork raivostui ja käski kaikki kyläläiset etsimään heitä. Pojat pääsivät kylästä ulos salakäytävien avulla. Aikakoneelle päästyään, he korjasivat sen äkkiä, hyvästelivät Pyryn ja lähtivät kotiin, jossa äidit olivat jo heitä kaivanneet.
- Antti 4.lk -
 
Onni ja nalle
Olipa kerran Onni. Onni oli pieni poika. Eräänä päivänä Onni meni kauppaan. Hän näki suloisen nallen kaupan leluhyllyllä.
Onni otti nallen ja meni kassalle. Onni osti nallen ja meni kotiin ostoskäryillä, Onni ei tiennyt, että kärryjä ei saa ottaa kotiin. Onni otti nallen pois kärryistä. Onni leikki nallella usein, mutta eräänä päivänä nalle oli hukkassa. Onni etsi nallea kauan, kunnes hän löysi nallen sohvan takaa. Onni leikki vielä kauan nallellaan. Onni leikki, leikki ja leikki. Onni ei huomannut, että aika kului ja Onnista tuli aikuinen ja nalle unohtui, mutta nalle oli aina Onnin sydämessä.
- Eetu 4.lk -
 
Rox ja uusi ulottuvuus
Oli kerran supersankari nimeltä Rox. Rox oli vain viisivuotias pikkupoika, joka oli löytänyt pensaan täynnä kummallisia hedelmiä, joita syödessä tuli supersankariksi.
Eräänä päivänä kun Rox oli matkalla lomalle Kiinaan lentäen viitallansa, hän näki pankin joka katosi. Kohta se tuli takaisin, mutta ryöstettynä tyhjäksi. Rox jätti lomat myöhempään ja rupesi selvittämään tapausta. Pankin lähettyvillä asukkaat rupesivat kummastelemaan tapausta. Vartijat pankissa olivat tajuttomia, poliisit olivat ymmällään ja lehdet eivät muusta puhuneetkaan kuin ryöstöstä.
Kuuluisa keksijä Kalle Kummakoje etsi Roxia. Hän oli keksinyt laitteen, joka estää menemästä tajuttomaksi ryöstön aikana. Professori Kummakoje löysi Roxin ja antoi laitteen Roxille. Rox tiesi mihin rosvo hyökkäisi seuraavaksi ja meni paikalle odottamaan.
Kun ryöstö alkoi, Rox näki rosvon. Hänellä oli sama laite kuin Roxilla. Rox tunnisti rosvon. Se oli Leevi, hänen luokkavihollisensa, jolla oli aina pahat mielessä. Rox ampui Leeviä sädepyssyllä täydellä teholla ja Leevi kuoli.
”Rox voitti!” huusivat ihmiset, kun Rox tuli takaisin saaliin kanssa. Rox kertoi rosvon olevan kuolleen ja antoi saaliin poliiseille. Kaikki oli hyvin ja Rox sai 5000$ palkkioksi.
Loppu hyvin kaikki hyvin ajatteli Rox Kiinassa.
- Hermanni Halonen 4.lk -
 
Makkara Man
Olipa kerran Makkara Man. Hän oli makkaranpalvoja. Eräänä päivänä Makkara Man ja Nakki Man menivät kaverinsa Ice creem Manin kanssa onkimaan.
Yhtä äkkiä Pizza Man tuli ja iski supersienellä Nakki Mania. Mutta sitten Makkara Man otti makkarapumerangin, mutta Pizza Man pääsi karkaamaan.
Seuraavana päivänä Makkarakopla lähti jahtaamaan Pizza Mania nakkimobiililla. He ottivat heidän koiransa mukaan.
Koiran nimi oli Makkara Monsteri. He lähettivät Makkara Monsterin vainuamaan Pizza Mania. He eivät löytäneet Pizza Mania. He lähtivät kotiin. Matkalla Makkara Man huomasi Pizza Manin kiven takana, mutta Pizza Man juoksi karkuun.
Sitten Makkara Man suuttui Pizza Manille ja hajoitti hänen Ooppelinsa ja työnsi sen suohon. Kun Pizza Man oli päässyt piiloon, hän suunnitteli sienirobottia. Se oli hieno.
Pizza Man lähetti Sieni Robon kostamaan Makkara Manille hänen ooppelinsa.
Seuraavana päivänä Makkara Man meni kauppaan ja osti miljoona Atrilli- käristettä, mutta Sieni Robo hyökkäsi ja vangitsi MakkaraManin.
Aamuyöllä, kun Pizza Man yritti syöttää Makkara Manille myrkkymakkaraa, niin Makkarakopla tuli ja pelasti Makkara Manin varmalta tuholta ja niin Pizza Man ja
Sieni Robo vangittiin.
- Jesse Krook 4.lk -
 
Peilisalissa tapahtuu
Elipä kerran eräs hyvin rikas mies. Tämän miehen nimi oli Teppo. Teppo asui hienossa kartanossa. Kartanossa Tepolla oli keittäjä, tarjoilija, sihteeri ja 41 palvelijaa.
Tepolla oli myös iso ja hieno puutarha, jossa taas oli 18 isoa uima-allasta. Tepon eräällä palvelijalla oli 45 pientä lasta hoidettavana.
Teppo päätti,että jokaiselle kartanossa annettaisiin lapsi hoitoon. Teppo sai kaikista
nuorimman, villeimmän ja kovaäänisimmän lapsen, älynvälähdyksensä ansiosta.
Teppo päätti viedä lapsen veljelleen Matille. Matti oli innokas, pullea, lyhyt ja köyhä. Matti päätti suostua lapsenvahdiksi vain, jos Teppo tulisi mukaan tivoliin. Siihen Teppo suostui. Kun he olivat tivolissa Matti ehdotti, että mentäisiin peilisaliin. -Hyvä on, Teppo tokaisi. Peilisalissa Matti päästi vauvan alas rattaista ja Matin ja Tepon kauhuksi vauva katosi! Matti oli kauhuissaan, mutta ei yhtä paljon kuin Teppo. Teppo soitti poliisin paikalle, sellaisen, joka ei veloita paljoa. Poliisi aloitti etsinnän. Ensiksi hän etsi varastosta, mutta vauva ei ollut siellä. Hän etsi kaikki mahdolliset huoneet, mutta vauva ei ollut missään huoneessa, joista poliisi etsi.
-Joudumme siis lähtemään tyhjin käsin, Teppo sanoi nyyhkyttäen.
-Ikävä kyllä, poliisi sanoi, niin joudutte. Teppo ja Matti lähtivät nyyhkyttäen kohti kotia, siis Tepon kotia. Juuri kun he astuivat sisään, he näkivät vauvan KUORSAAMASSA lattialla. Teppo oli ihmeissään. Hän juoksi saliin sadan kilometrin tuntivauhdilla, tai ainakin melkein. Salissa olivat kaikki 41 palvelijaa, keittäjä, tarjoilija, sihteeri ja kaikki 44 pientä lasta juhlimassa Tepon SYNTYMÄPÄIVÄÄ!
-Aika kivat synttärit sulla Teppo, Matti sanoi suu täynnä kakkua.
- Malla 4.lk -
 
Kuula-ase
Olipa kerran poika, joka halusi kuula-aseen. Poika kinusi sitä joka päivä isältään. Yhtenä päivänä isä oli ostanut töistä tullessaan pojalle kuula-aseen Prismasta. Poika alkoi käydä Merikaarron koululla softaamassa.
Seuraavana päivänä poika halusi tehokkaamman aseen. Seuraavaksi poika sai rynnäkkökiväärin. Joka päivä poika oli parempi softaamaan.
Eräänä iltana pojalla oli synttärit. Poika sai rahaa sataseitsemänkymmentä euroa. Niillä rahoilla poika osti utsin (siis kuulautsin.) Sitten poika osti maskin. Parin kuukauden päästä poika kyllästyi softaamiseen ja myi aseensa serkullensa.
Nyt poika kysyi isältään saako hän mopon? Isä oli vastannut -Joo.
Seuraavana päivänä poika ja isä olivat menneet ostamaan mopoa, mutta se oli pojalle liian iso, joten he ostivat mikroauton, joka oli rikki. Isä korjasi sen.
Sitten poika kokeili ajaa sillä. Se oli nopea kone. Isä oli tehnyt töissä mikroautoon pakoputken. Poika ajoi taas mikroautolla, mutta seuraavaksi puhkesi kumi. Isä on kysellyt sellaista kumia kaikkialta, mutta ei ollut löytänyt, siksi poika ei ole voinut ajaa autollaan kahteen vuoteen.
- Mikko 4.lk -
 
Kissa varkaissa
Oli kerran kissa, nimeltänsä Rousku. Eräänä kauniina kesäaamuna Rousku oli pihalla jahtaamassa kottaraisia. Rousku jahtasi kauan, koska oli hyvin nälkäinen.
Rouskun omistaja, nimeltä Marketta, oli juuri noussut vuoteesta ja oli tulossa keittiöön. Marketta ajatteli, että hän voisi leipoa omenapiirakan ja kutsua kaksi ystäväänsä, rouva Liisa Hattulan ja rouva Mari Tuiteloisen kylään.
Niinpä Marketta rupesi leipomaan. Tietysti Rousku haistoi, että Marketta leipoi omenapiirasta. Rousku ajatteli kieroja. Se voisi varastaa piiraan sen sijaan, että se epätoivoisena yritti napata kottaraisia. Sitten Rousku hiipi hiljaa omasta luukustaan ja meni keittiöön. Marketta oli juuri päivänokosilla ja kuorsasi kuin porsas. Piiras oli juuri jäähtymässä ikkunalaudalla. Rousku hyppäsi ikkunalaudalle ja rupesi napostelemaan piirasta. Kun Marketta heräsi, ja tuli keittiöön, hän näki Rouskun syömässä piirasta. Hän
rupesi huutamaan ja torumaan Rouskua.
Mutta illankoitteessa hän rupesi kuitenkin suremaan, että hän oli huutanut Rouskulle. Hän meni Rouskun luo, silitti sen turkkia ja antoi ison kulhon, joka oli pullollaan kinkkua.
- Salla -
 
Linnan kummitus
Oli kaunis päivä Kielletyn metsän laaksossa ja oli juuri sopiva ilma kävelylle. Kävelyllä olin jo puolessa välissä, kun laaksoon laskeutui sumu.
Siellä ei nähnyt nenäänsä pidemmälle, mutta jatkoin matkaa. Olin varma, että pieni majatalo oli jossain edessä päin, tai ainakin luulin niin,
kunnes törmäsin johonkin kovaan.
Olin tullut kielletyn metsän ulkopuolelle, Kammosolaan. Siellä oli kuulemma linna, jossa asui kummitus, joka vaati kaikilta linnaan menijöiltä pään. En ollut ennen uskaltanut sinne, joten olin hirveän peloissani. Kun sumu alkoi hälvetä, näin jotain hirveää. Olin tullut suoraan kummituksen linnan porteille.
Taivaalla näkyi ukkospilviä, joten päätin kaikesta huolimatta mennä sisälle. Onneksi ovi oli auki, joten lähdin vapisevin askelin etsimään takkaa, jonka voisin sytyttää ja vähän lämmitellä. Silloin kuulin kummituksen äänen:"Pää, pää!" Kummitus halusi päätäni muiden päiden jatkoksi. Linna oli todella iso, joten lähdin juoksemaan yhteen isoista käytävistä ja yritin harhauttaa kummituksen.
Juoksin, minkä jaloistani pääsin pitkin käytäviä, kunnes päädyin käytävän päähän. En uskaltanut avata silmiäni, ja kun viimein uskalsin, arvelin tarinani olevan ohi, sillä näin hämärästi kummituksen käytävän toisessa päässä. Se näytti valkoiselta, pyöreältä ja sanoi:" Pää, pää!" Armoa, armoa, rukoilin mielessäni samalla, kun kummitus lähestyi, korkokengät luultavasti jaloissa. Se lähestyi, ja oli jo parin metrin päässä, kun rukoilin viimeisiä rukouksiani, ja sitten tunsin sen käden, joka oli kylmä ja kostea ja sitten se sanoi jälleen;"Pää, pää, pää, pää, pää, pää!" Asiat kolahtelivat pikkuhiljaa paikoilleen pääni sisällä: valkoinen, pyöreä, kopina ja pää!!! Mitäs jos.... Ei se voisi olla totta, mitä jos se kummitus olisikin lammas, joka on vuosia pelotellut ihmisiä määkimisellään. Ihan varmasti! Niin sen täytyi olla. Se OLI lammas, jonka otin mukaani ja vein samalla taas uuden tarinan majataloon jota kuullaan vielä tänäkin päivänä :)
- Susanna 4.lk -
 
Iso porkkana
Olipa kerran jänis, jonka nimi oli Milla. Millalla oli kaunis puutarha, jossa hän kasvatti
porkkanoita. Eräänä aamuna ötökät olivat syöneet kaikki hänen porkkanansa. Ötökät
olivat aivan pyöreitä.
Millan piti mennä torille ostamaan uusia siemeniä. Ja kun Milla tuli kotiin, hän kylvi heti
siemenet maahan ja meni nukkumaan. Seuraavana päivänä Milla meni puutarhaansa. Silloin hän huomasi, että oli saanut torilta yhden taikasiemenen. Siitä siemenestä oli tullut jättikokoinen porkkana ja siitä riitti Millalle herkuttelemista moneksi päiväksi.
- Tiia 4.lk -
Tositarina
 
Eräänä keskiviikkonaTimo meni Jessen luokse suoraan koulusta. Jesse teki läksyt. Sitten Jesse ja Timo lähtivät Timon luokse. -Mitä tehään?kysyi Timo. -En mä tiedä, vastasi Jesse.
-Tehääks mokkapaloi? kysyi Timo. -Vaikka!vastasi Jesse.-Ai niin, ei ole kananmunia, sanoi Timo. -Aijaa, sanoi Jesse. Timon isä tuli ulos. -Faija anna rahaa kananmuniin, sanoi Timo. -Mihin te kananmunia tarviitte?kysyi Timon isä. -Leipomiseen tietenkin, vastasivat Timo ja Jesse. -Okei, tos on kaksi euroa, sanoi Timon isä. Timo ja Jesse kävelevät kauppaan. He ostavat paketin kananmunia ja kaksi suklaapatukkaa. Jesse ja Timo syövät patukat jo matkalla.
-Nyt me voidaan leipoa, sanoi Timo. Timo ja Jesse leipoivat mokkapalat ja lopuksi söivät ne.
- Timo 4.lk -
 
Ker
-Myydäänkö täällä Ker:iä? mies kysyi.
-Mitä se on? naisääni ihmetteli.
-Etkö tiedä? mies karjaisi, sitten kerron. Mies otti myyjää kiinni hiuksista.
-Minä kerron, kerron! nainen huusi, myimme sen juuri ministeri Edvarsille.
-Hukkareissu! mies huusi ja menetti malttinsa. Toinen myyjä oli tehnyt hälytyksen oudosta miehestä. Hetken päästä poliisi ryntäsi sisään ja vei miehen kuulusteluun.
Juuri siihen aikaan kaksi poikaa jutteli leikkipuistossa: -Tulisipa minusta isona poliisi, sanoi isompi poika. Pienempi tunsi olonsa kehnoksi. Aina vain tuo iso köntys kehui itseään. Sitten pojat näkivät
alivaltiosohteerin juoksevan heitä kohti. Hän huusi: -Pojat, tulitte minua vastaan ja näytitte kivoilta pojilta. Haluan antaa teille vapaaliput sirkukseen. Pojat huusivat riemusta.
Sirkuksessa oli ahdasta, koska sinne oli tullut paljon poliiseja.
-He pitävät kevätjuhlat täällä, sanoi isompi poika, olen perillä heidän asioistaan.
Edellä mainittu, kuulusteluihin joutunut mies oli todettu syylliseksi. Hän oli nyt vankilassa.
-Sinulle olisi synttärikakku, ilmoitti vanginvartija, kuulin Keristä, josta sinut on vangittu, mutta en tiedä mikä Ker on, mutta ei se minua kiinnosta, vartija heitti. Toinen vanki kysyi:
-Onko hyvää kakkua, mutta sehän on VIILA! Tämä meinaa vankilapakoa!
-Ehei, sanoi mies, joka oli pidätetty kaupassa, minä lähden, et sinä. Sinua ei tarvita.
-Mutta?
-Ei mitään muttia, adjö!
-Apua, sirkus palaa, huusi konduktööri paikallisjunasta. Kaikki ryntäsivät ulos. Turvatoimet olivat kehnot. Pojat juoksivat sivukujalle asti.
Yhtäkkiä sen toisessa päässä käveli heitä kohti vankilasta paennut mies. Toisesta päästä käveli ministeri Edvars.
-Pojat, varokaa, Ker on hänellä, sanoi paennut mies. Edvars nauroi:
Ei sinusta ole mihinkään. Hän otti Kerin ja näytti sitä. Se oli hammasharja.
-Tämä on teleportti.
-Isä, ota minut mukaan, huusi isompi poika.
-No, olkoon. Mutta pieni poika heitti Edvarsia tynnyrillä. Vankikarkuri nappasi Kerin ja toimitti Edvarsin poikineen vankilaan.
Vankikankurista ja pojasta tehtiin poliisin kunniajäsenet.
- Tuomas  -
 
Voimahiiri
Olipa kerran hiiri, joka oli hyvin voimakas. Se pystyi nostamaan laivoja. Kerran, kun se nosti laivaa, niin ote lipesi ja laivan pohja halkesi. Sen jälkeen laiva lähti ja alkoi upota.
Voimahiiri nosti laivan rantaan, mutta ote lipesi jälleen ja laivaan tuli vielä suurempi halkeama. Laivan kapteeni huomasi halkeaman ja suuttui voimahiirelle. Voimahiiri juoksi pakoon vihaista kapteenia. Hiiren perään hälyytettiin poliisit.
Kun poliisit saivat hiiren kiinni, he veivät hänet kapteenin luokse. Kapteeni halusi tietää, miksi hiiri oli nostanut laivaa. Voimahiiri kertoi, että oli vain harjoitellut voimiaan. Kapteeni ehdotti, että voimahiiri voisi korvata vahingon tulemalla laivaan töihin.
Voimahiiri teki työtä hyvin, koska hän oli niin voimakas. Kun voimahiiri pääsi lopulta töistä, niin hän päätti, että ei koskaan enää nostele laivoja. Nykyään voimahiiri harjoittelee nostelemalla kallioita.
- Roope Mäkynen 4.lk -
 
 
 
4. luokan kirjoituksia keväällä 2008
26. toukokuuta 2008