merikaarron kulttuuriyhdistys r.y.
 
 
 
Hullut pilkkijät
Heräsimme klo 7.00. Söimmeaamupalan, senjälkeen puimme paljon vaatetusta.
Menimme pihalle laittamaan pilkkivarusteet autoon, ne ovat pilkit ja kairan. Senjälkeen
lähdimme. Kello oli tasan klo.8.00. Björkkebyyhyn on tunnin ajomatka. Perilläolimme tasan
klo 9.00. Kun olimme perillä menimme ilmoittumaan kisanpäällikölle, joka antoi meille
osallistumislaput. Niihin merkataan kalojen yhteispaino. Purimme pilkkitavarat. Kilpailun alkuun oli vielä tunti ja siirtymisaikaan puolituntia, joten meillä oli vielä aikaa. Meninme tapaamaan iskän
kaveria Jussia. Äijä oli veteraanisarjassa. Iskä puhui hänen kanssa ainakin puoli tuntia.
Kun piti ryhtyä siirtymään lähettiin vain eteenpäin merta. Kun oltiin perillä oli kello
tasan.10.00 ja sai ruveta kairaamaan ja kalaa narraamaan. Jäällä oli tosi kylmä, satoi lunta ja
tuuli16metriä sekunnissa. Sain morrin pohjaan ja kelasin vähän ylös. Sitten rupesi nyppiin
ja sain kalan. Sitten taas ja sitä rupesi tulemaan kuin roskaa. Meikän nenä vuoti ja iskä huusi,
että niistä se nenä. Mutta meikä ei kuunnellut, vaan vedin kalaa hulluna. Kun kilpailu LOPPUI
kello oli tasan 14.00. Piti kelata morri ylös ja lähteä rantaan punnitsemaan kalat.
Kun kalat oli punnittu, alkoi palkintojen jako. Minä olin voittanut oman sarjani alle 12 -vuotiaat tuloksella 4 kiloa 350g. Oli mahtava tunne ja sain vielä kairan palkinnoksi ja vielä pokaalin. SAIN LÄHTEÄ KOTIIN HYMY SUIN. LOPPU.
- Alexi -
 
Minun matkani
Minä olen Anniina ja olen iältäni 13-vuotias. Minulla on myös kaksi pikkusiskoa Jasmin ja Janika. He ovat kummatkin 5-vuotiaita. Minulla on myös pikkusiskojen kanssa yhteinen kissa, Enni. Se on 9 kuukautta.
Menemme ensi syyslomalla Turkkiin.
yhdeksi viikoksi. Nyt minä olen pakkaamassa Turkkiin ja Enni nukkuu vieressäni. Huomenna olisi lähtöpäivä.Minua vain harmittaa se, että Enni jää Kissahoitola Amandaan, mutta toisaalta se on melko mahdotonta, että saisi kissan ulkomaille mukaan. Luotan kyllä Amandaan, että se pitää Ennistä hyvää huolta.
Nyt olemme Turkissa ja täällä on todella lämmin, 29 astetta. Toivottavasti on koko loman ajan tälläinen sää. Huomenna menemme rannalle. Minun tuli heti ekana päivänä Enniä ikävä.
Illalla täällä järjestetään lasten ilta. Menen sinne Jasmimin ja Janikan kanssa ja isä ja äiti menee sillä aikaa
kuuluisaan ravintolaan syömään.
Lasten illassa oli kivaa, mahtahvinta oli se, että voitimme Turkin suureen Vesipuisto Areenaan liput. Lippuun sisältyy 9 tuntia uintia ja hauskanpitoa Vesipuistossa, pizza-ateriat, ja yksi yö luksus- lomahotellissa.
Nyt lähdemme kaksikerroksisella bussilla kohti hotellia, jossa alunperin olimme. Yöllä 01.03 lähdemme Suomea kohti. Odotan jo kovasti, että näen Ennin.
Matka oli pitkä ja väsyttävä. En saanut nukuttua, kun paikkani vieressä pyöri joku kovaa meteliä pitävä laite. En pitänyt myöskään lentokoneessa tarjotusta ruuasta.
Nyt olemme Suomessa ja lähdemme kohti Vähääkyröä. Menemme kuitenkin ekaksi syömään.
Olemme matkalla kohti Kissahoitola Amandaan, kun yhtäkkiä puhelimeni soi ja kännykän näyttössä lukee, että Amanda soittaa... Vastaan peloissani, että onko Ennille tapahtunut jotain?
Amanda sanoo: ”Ehei, minulla on iloisia uutisia. Enni on saanut viisi pentua. Minä olen aivan innoissani ja en malta lopettaa puhelua, kun haluan kysellä kaikkea. Lopulta kuitenkin lopetan puhelun ja kerron innoissani kaiken muulle perheelle.
- Annukka 5.lk -
 
Lasse
Lasse tuli kotiin.
-Miten koulussa meni? kysyi äiti.
-Huonosti, sanoi Lasse
Lasse meni omaan huoneeseensa.
-En minä jaksa tehdä läksyjä, sanoi Lasse.
Lasse heitti kirjat jokeen ja lähti kaverinsa luo.
-Teetkö sinä vieläkin läksyjä? kysyi Lasse.
-Miltä näyttää,sanoi Tommi sanoi.
Tuu meille, sanoi Lasse.
-Tee läksyt sitten kun tuut meiltä, sanoi Lasse.
-Okei, sanoi Tommi.
-En minäkään ole tehnyt vielä läksyjä, ja huomenna on vielä kokeet, sanoi Lasse.
-En minä ainakaan meinaa lukea niihin, sanoi Lasse.
-Tommi minnekkäs sinä meinaat mennä, kysyi äiti.
Lassen luo,vastasi Tommi.
-Onko läksyt tehtynä, kysyi äiti.
-En ole vielä tehnyt läksyjä.
Lasse ja Tommi menivät puistoon.
He miettivät mitä voisivat tehdä.
-Säästetään rahaa ja mennään jonnekin, ehdotti Tommi.
-Äh, sanoi Lasse.
-Mistä sä meinaisisit saada rahaa, kysyi Lasse.
-En tiedä.
-Onneksi pian on kesäloma, sanoi Tommi.
-Niinpä, onneksi, sanoi Lasse. -Parasta vaan tottua tähän.
Lasse meni lukemaaan kokeisiin ja sai siitä kympin.
-Oli vain vain kannattavaa lukea niihin kokeisiin, sanoi Lasse.
- Anton -
Kummitustalo
Tarmolla oli jälleen yksi tylsä koulupaivä alkamassa.
-Kaikki 5.lk pojat heti luokkaan, huusi opettaja.
-Joo joo, ajatteli Tarmo itsekseen. -Miksi se aina jaksaa valittaa, Tamo jatkoi.
Ja niin eteni sekin koulupaivä hitaasti...kun oli aika lähteä kotiin.
Kun Tarmo pääsi omaan huoneeseensa, hän losahti sängyllen. Tarmon katse kohtasi seinän, joka oli täynnä julisteita, yksi vitriini oli täynnä jalkapallopokaaleita. Tarmon rupesi miettimään:
-Minun on pakko keksiä jotain jännitävää kaverini Saken kanssa, muuten kuolen tylsyyteen.
 
Tarmo pyysi Sakkea kännykällä heille.
-No niin, miksi pyysit minut? Sakke kysyi tultuaan.
-Siksi, että voitaisiin yhdessä miettiä mitä me voitaisiin tehdä, Tarmo vastasi.
-Voitais mennä yhdessä uimaan, koska on niin kovat helteet.
-No ei TOD mennä!! Jotain tosi jännitttavää.
-Mä tiedän! Sakke huusi. -Mennään yhteen kauan sitten hylättyyn huvilaan.
-Miksi se hylättiin?
-Koska siellä huhujen mukaan kummitteli.
-No se on hyvä, pakataa tavarat ja ruuat valmiiksi,
ennen kuin ollan sovittu aika ja paikka.
-OK, Sakke vastasi myöntevästi ja lähti kotiin.
 
Kun Tarmo oli pakannut tavarat, niin hän soitti Sakelle:
Mitä nyt? Sakke kysyi.
-Sitä vaa että ootko pakannut tavarat?
-Olen. Sä?
-Joo mäkin. Mikä olis hyvä tapaamispaikka ja-aika?
-Olisko Levälampi hyvä? Aika: Huomenna iltapäivällä koulun jälkeen.
-No sehän käy, Tarmo vastasi. -No ei tässä sitten muuta ollut, Tarmo jatkoi.
-Ei ni. Moikka.
-Moro.
Kun he olivat päässeet tapaamispaikalle, he lähtivät heti kohti huvilaa. Huvila
oli ränsistynyt,likainen, mutta pieni. Kun Tarmo ja Sakke olivat päässeet sisälle,
he levittivät ruat pienelle pöydälle. Siten he lähtivät tutkimaan paikkoja.
-Mene sinä yläkertaan,ja minä menen kellariin, Tarmo määräsi.
-Juu Juu, Sakke vastasi.
 
Kun Tarmo oli päässyt kellarinportaat alas, hän näki jonkun liikkuvan. Tarmo säikähti niin kovaa, että kaatui ja loukkasi pahasti jalkansa. Hän lähti ”lonkaten”
takaisin ylös. Kun hän oli ylhäällä hän huusi:
-Nyt mennään nopeasti pois täältä! He ottivat eväät ja lähtivät.
 
Tarmo mietti matkallaan kotiin, että hän ei haluaisi enää mitään jännittävää, koska hän meinasi menettää jalkapallouransa jalan vahingoitumisen takia.
- Fabio 5.lk -
 
Pertti Pariisissa
Hei olen Pertti, asun Vähässäkyrössä. Olin menossa Pariisiin lomalle.
Lentoni lähti vartin yli neljä ja kello oli jo viittä vaille neljä.
Niinpä lähdin kohti Vaasan lentokenttää. Lippujen tarkastuksen jälkeen pääsin paikalleni lentokoneeseen matkalle Pariisiin. Me olimme melkein jo perillä, kun yhtäkkiä kone tärähti neljästi kovaa. Kaikki matkustajat panikoivat.
Oli käynyt niin, että koneesta oli irronnut kaikki moottorit.
Me menetimme korkeutta, ja kone oli vähällä törmätä maahan. Lentokoneen ovet aukesivat itsestään kovassa vauhdissa ja minä näin tilaisuuden hypätä koneesta. Minä hyppäsin, mutta suoraan Eifel -tornin piikkiin ja vielä pylly edellä. Siellä minä istuin kaksi päivää. Mutta onneksi minulla on vielä kaksi päivää lomaa.
Lentokone oli murskaantunut täysin törmättyään maahan. Minut tultiin hakemaan Eifel-tornin piikistä helikopterilla. Mutta en päässyt helikopteriin, koska se ei päässyt riittävän lähelle.
Jos se olisi tullut lähemmäs, se olisi osunut torniin. Onneksi he heittivät minulle köyden ja minä kiipesin sitä pitkin helikopteriin ja pääsin nauttimaan lomasta. Ostin niin paljon kamaa, että minulta loppuivat rahat. Jouduin kadulle kerjäämään rahaa. En menestynyt hyvin, sillä en saanut killinkiäkään. Jouduin olemaan kaksi päivää kadulla kerjäämässä.
Mutta kun ohi käveli mies, hän antoi minulle 50 euroa.
Samana päivänä minun lompakkoni varastettiin eikä poliisi löytänyt sitä. Olin taas rahaton. Minulla oli enää puoli tuntia aikaa mennä lentokentälle. Mminulla ei ollut rahaa. Mutta kun saavuin lentokentälle, yksi vanha rouva antoi minulle ilmaisen lipun. Hän ei tarvinnut sitä. Pääsin kotiin turvallisesti.
 - Jani 5.lk -
 
Kidnappaus
Vettä tuli paljon, kun Mira vihdoin kääntyi kouluun johtavalle pikkutielle. ”Taasko sinä olet myöhässä?” huusi matikanopettaja. ”Anteeksi, mutta minulla oli hammaslääkäri”, valehtelin nopeasti. ”Vai niin”, opettaja sanoi äkäisesti.
Tunti kului hyvin hitaasti. En pystynyt keskittymään matikantehtäviin, koska minulla oli outo olo. Jokin vaivasi minua, mutta en vain keksinyt mikä.
Sitten muistin auton, joka seurasi minua, kun olin tulossa kouluun. Auto näytti tosi romulta ja sen moottori äänteli ärsyttävästi. Koulun jälkeen menin nopeasti kotiin, tein läksyt ja söin välipalaa. Sitten lähdin Emman luokse, joka oli paras kaverini. Kerroin Emmalle autosta ja mieleemme tuli kidnappaaja. Ehkä auton kuljettaja oli kidnappaaja, joka seurasi minua.
Kahdeksalta minut tultiin hakemaan, koska en uskaltanut lähteä yksin ja pelkäsin, että näkisin taas sen auton. Kerroin äidille autosta ja äiti sanoi vain, että kannattaa olla varovainen, ja ettei vieraiden ihmisten autoon saanut mennä. Kyllähän minä sen tiesin, että äiti piti minua vaan vielä pikkutyttönään.
Aamulla lähdin kouluun jo puoli kahdeksan, koska en halunnut myöhästyä ja kuulla, kun opettaja raivoaa minulle. Kävelin kouluun vähän pidemmän kautta, koska aikaa oli tosi runsaasti. Sitten se tapahtui. Kuulin takanani sen kauhean auton äänen. Yritin olla ihan normaali, mutta se oli vaikeaa, sillä mieleeni tuli kauheita asioita. Auto pysähtyi kohdalleni ja sen ikkuna oli auki, josta kurkisti kummallisen näköinen mies. Miehellä oli pieni harmaa parta ja sen päälaella oli vanha lippalakki. Mies sanoi: ”Hyppää kyytiin, niin vien sinut kouluun.” Olin ihan hiljaa ja yritin vain jatkaa matkaa, niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Mies jatkoi: ”No tuletko, vai itket ja tulet?” Sen jälkeen lähdin juoksemaan niin lujaa kuin ikinä vain pääsin, mutta se oli hyvin vaikeaa, koska tuntui kuin jaloissa olisi isot painot. Mahaan koski ja henkeä ahdisti. Pian kuulin takanani auton äänen ja tiesin, että mies seuraa minua. Juoksin nopeasti johonkin taloon, mutta ketään ei ollut kotona. Pian tunsin kovan kivun ja pyörryin siihen paikkaan.
Mies vei minut nopeasti autoonsa ja sitoi kädet ja jalat, jotta en karkaisi. Suuni eteen hän laittoi teippiä. Jonkin ajan kuluttua heräsin ja huomasin, että olin siinä kauheassa autossa. Sitten näin sen pelottavavan miehen, joka oli juuri poistumassa autosta. Se oli tilaisuuteni karata ja juosta sinne asti missä pippuri kasvaa. Kädet ja jalat oli sidottu huonosti, joten autosta oli helppo karata. Avasin autonoven ja juoksin ensimmäiseen taloon, joka tuli vastaani.Talossa asui eräs ystävällinen nainen, joka antoi soittaa kotiini. Äiti ja isä olivat tosi järkyttyneitä. Pian kuitenkin olin taas kotona omassa huoneessani. Mies jäi kiinni, ja minusta se oli aivan oikein hänelle.
- Jenna 5.lk -
 
 
Poika, jonka nimeä en mainitse
Tosi tarina.
Eräs nuori poika oli pyöräilemässä tietä pitkin. Tämän tien nimeä
en mainitse, koska tämän tien nimi voisi kertoa, kuka tämä poika
on. Poika oli pyöräilemässä kouluun.
”Voi ei”, hän ajatteli. ”Tänään on matikan koe. En ole harjoitellut.”
Tästä voimme päätellä ettei pojan päivä mennyt kovin hyvin. Ensimmäisellä tunnilla oli äikkää, en voi kertoa tätä pojan yksityisyyden nimissä. No, heidän piti kirjoittaa tarina edellisestä päivästä.(Ehkä)
”Hienoa, minulla oli eilen kuumetta. Pitäisikö minun kirjoittaa,
makasin sängyssä koko päivän.” poika ajatteli.
”Jos niin tahdot.” sanoi opettaja. En jaksa selittää tätäkin kummallisuutta, vain kiusatakseni teitä rakkaat lukijat. Tässä vaiheessa, lukijoiden mielenrauhan säilyttämiseksi kutsumme tätä poikaa Jormaksi!
Toinen syy Jormaksi kutsumiseen on se, etteivät lukijat haastavat minut oikeuteen. Jatketaan tarinaa. No, tämä Jorma oli aika tyhmä. Älkää loukkaantuko te älykkäät Jormat. Kun äikän tuntia oli kulunut tunti, poika katsoi aikaansaannostaan. Siinä luki ”makasin sängyssä koko päivän.” Seuraava tunti oli matikan tunti ja koetunti. Poika, ”ups” eikun Torma. ”Äh” kuka nyt olikin, katseli ensimmäistä kysymystä. ”Kallella on 1 kynä. ja Lissulla on 2 kynää. Lissu antaa 2 kynää Kallelle. Montako kynää Kallella nyt on.”
”Helppoa”, Jorma ajatteli. ”Yksi, loput ovat Lissun.” Tästä voimme päätellä ettei koe mennyt hyvin.
Illalla Jorma pelasi tietokoneella kello yhdeksään asti. Ja meni nukkumaan ilman, että olisi tehnyt läksyjä. Tästä voimme päätellä ettei seuraava päivä mene kovin hyvin. No en aijo jatkaa tarina tämän enempää teidän mielenrauhan säilyttämiseksi.
- Jere -
 
Jännä huhtikuu
Tänään alkoi kesäloma. Meidän koulussa on oudot loma-ajat, loma alkaa hyvissä ajoin, mutta loma loppuu jo kesäkuussa, se on harmi. Olin saanut ihan normaalin todistuksen.
Huomenna menemme hakemaan uutta koiraamme. Se on rodultaan karkeakarvainen mäyräkoira. Se on vielä pieni, vasta 7 viikon ikäinen. Isä sanoo, että se on voirasian kokoinen.
Minua jännittää ihan hirveästi. Päässäni pyörii monia ajatuksia. Onko se arka, vai rohkea? Minkä näköinen se on? Onko se todella niin pieni, kun isä sanoo sen olevan? Ja useita muita ajatuksia.
Minua jännittää myös pitkä matka Raumalle. Nyt menen syömään. Äiti on laittanut iltapalaksi ranskisia ja kaakaota. Se on lempiruokaani, mutta sitä ei ole meillä kovin usein. Syön nopeati ja sitten menen varustamaan auton.
Laitan lattialle vanhoja sanomalehtiä siltä varalta, että pentu oksentaa autoomme. Laitan sinne myös ihan uuden kaulapannan, jonka ostimme eilen. Pannassa lukee nimeni, osoitteeni ja koiran nimi. Sen nimeksi tulee Venla. Otan myös sille oman korin.
Auton pakkauksen jälkeen, olen niin väsynyt, että menen pesemään hampaani ja suoraan sänkyyn. Luen hetken aikaa kirjaa ja pian nukahdan.
Aamulla herään seitsemän aikoihin. Menen syömään aamupalan, pesen hampaani ja puen. Pian olemme jo matkalla Raumalle. Matkalla kuuntelen mp3-soitintani, piirtelen koiria ja ajattelen myös antaa kesäkortin mäyräkoiramme kasvattajalle. Piirsin sen itse. Siitä tuli mielestäni hieno.
Pysähdyimme matkalla Hesburgeriin syömään. Söimme juustoaterian, johon sisältyi juustohampurilainen, ranskalaiset ja limsa. Pian jatkoimme matkaa. Nukahdin hetkeksi ja näin aivan ihanaa unta. Näin Venlasta, isästä, minusta ja äidistä unta, että me olimme koirakylpylässä. Äitini herätti minut, kun olimme perillä.
Nousin autosta ja eräs perhe tuli meitä vastaan. He tervehtivät meitä iloisesti ja sen jälkeen annoin tekemäni kortin perheen isännälle. He katsoivat korttiani ihastuksissaan ja kiittivät sitten. He käskivät meidät sisään.
Aikuiset joivat kahvia ja mutustivat pullaa, minä sain limsaa. Minusta aikuisilla kesti liian kauan. Olisin halunnut mennä katsomaan jo tulevaa koiraamme ja muita koiria.
Heillä oli iso talo. Siinä oli neljä kerrosta, kellari, alakerta, yläkerta ja ullakko. Heille mahtuisi asumaan monta perhettä.
Seuraavaksi menimme katsomaan pentuja. Saimme valita minkä otamme. Valitsin erittäin helluisen ja erityisen pennun. Pennulla oli kaksi valkoista tassua ja yksi musta, sekä harmaa tassu. Kirjoitimme luovutuspaperit ja muut, että kaikki olisi ok.
Noin tunnin päästä olimme matkalla kotiin. Venla nukahti jonkin ajan päästä. Silitin sitä koko matkan. Venla nukkui sylissäni rauhallisesti. Minä en voinut nukkua, olin niin innoissani.
Tulimme kotiin kello kolme iltapäivällä. Menin heti näyttämään Venlalle paikat. Sen jälkeen annoin sille vettä ja ruokaa.
Menimme ulos ja Venla juoksi iloisena pitkin pihaa.En voinut olla nauramatta. Venla höristeli korviaan ja jatkoi taas juoksemista.
Pian menimme sisälle, söimme molemmat iltapalaa ja menimme tv:n ääreen. Katsoin tv:tä ja silitin Venlaa, joka oli jälleen kerran sylissäni. Se huokaisi pian ja minäkin nukahdin, niin onnellisina sylikkäin ja väsyneinä. En voi muuta, kuin todeta, että tänään oli rankka ja ihana päivä ja että tämä kesäloma alkoi ihanasti Venlan kanssa.
- Jessica 5.lk -
 
Pojat jotka kiersivät maapallon
Pojat lähtivät Turusta Helsinkiin. Pojat kävivät mummansa luona, että he aikovat
kiertää maapallon. He ajattelivat, että siinä kestäisi 80 päivää.
- Kahden tunnin päästä lähdetään lentokoneella matkaan, sanoi Matti.
- Kahden tunnin! hämmästeli Petri.
-No niin kohta meidän pitää nousta lentokoneeseen. Mennään jo lentokoneeseen, Matti sanoi.
- No mennään sitten kun on syöty, Petri myöntyi.
- Jee, en ole ollut lentokoneessa! Matti hihkui.
- En minäkään ole ollut lentokoneessa.
-Meillä on vain 80 päivää aikaa, joten meidän täytyy olla nopeita.
-Joo joo, mutta käydään nyt syömässä, Matti sanoi.
- No käydään vaan, minullakin on vähän nälkä. Mihin mennään syömään? Mennäänkö Heseen?
-Ok. Lentokone lähtee kohta, Matti sanoi. Lentokone lähtee!
-Onneksi tämä lento ei kestä kauaa, kestää suurin piirtein 5 päivää.
-Haluatko katsoa karttaa, Petri kysyi Matilta.
-Kyllä kiitos antaisitko sen kartan.
-Voinhan minä antaa kartan, tässä sinulle kartta Matti.
-Maapallohan on tosi iso, Matti sanoi.
-Niinpä onkin lähdetäänkö takaisin Helsinkiin mummin luo, Petri kysyi.
-Lähdetään vaan, Matti sanoi. Mennäänkö kalastamaan sitten mummin luona.
-Joo mennään, koska se on hauskaa. No ei muuta kun lähdetään kotiin vai mitä.
-Jep,Lähdetään nyt niin keritään kotiin kalastamaan.
Mennään ostamaan lentoliput takaisin kotiin, Petri sanoi.
-Liput maksavat 8euroa kappale. Onko meillä 16 euroa, Matti kysyi.
-Meillä on 18euroa. Riittää hyvinkin, Matti sanoi.
Illalla voidaan sitten kalastaa, Petri sanoi. Toivottavasti tulee kalaa.
- Joni -
 
Jorman matka
Jorma oli 15-vuotias poika. Hän oli hyvin rikas, joten hän matkusteli paljon hän aikoo matkustaa kotkanpesälle eli Hitlerin komentokeskukseen ja johonkin lähistölle muille vuorille. Jorma lähtee lentokoneella Tampereelta Saksaan. lähden nyt Vaasasta Tampereelle. Sain liput ja huomasin että lentokone lähtee vasta huomenna onneksi pakkasin mukaani makuupussin ja muut nukkumis-
tarvikkeet kello oli varttia vaille yksitoista panin kellon soimaan. Aamulla huomasin etten ollut herännyt koska kellostani oli patterit loppu ja lentokone oli jo lähtenyt eikä hänellä ollut varaa toiseen lippuun joten jouduin lähtemään kotiin sitten huomasin että varashälytin oli ollut koko ajan päällä joku rosvo oli ollut ryöstämässä tätä paikkaa se oli samalla ryöstänyt kaikki rahani! Yhtäkkiä poliisit tulivat paikalle ja veivät minut poliisiasemalle siellä minua kuulusteltiin sitten poliisit katsoivat valvonta kameran tallentaman videon ja huomasivat
minun nukkuneen korvatulpat korvissani kun varas tuli niin minut päästettiin kotiin. He antoivat jopa ilmaisen kyydin kotiini. Nyt voin vain sanoa että en enää koskaan matkusta lentokoneella!
- Joona 5.lk -
 
Lani -pojat
Kaksi poikaa olivat aikoneet laittaa lanit pystyyn. Lanille ottaisi jokainen oman tietokoneen.
- Koskahan lanit pidettäisiin, Lassi mietti
- Pidetään lanit ensi viikon maanantaiaamusta maanantai-iltaan, Esko totesi. - Mutta sitten pitäisi lintsata koulusta.
- Ei opettaja huomaa, Lassi sanoi.
 
Maanantaiaamuna he laittoivat lanit pystyyn. Esko toi oman tietokoneensa Lassin luo aamukuudelta. Pojat lähtivät heti kauppaan, ettei kukaan oppilas näkisi heitä kaupassa. He ostivat juomista ja vähän karkkia.
Eräs esikoululainen näki heidät ja kanteli opettajalle. Lassilla ja Eskolla oli pahat paikat, että heille ei tulisi arestia. Opettaja soitti heidän vanhemmille, että he lintsasivat koulusta. Pojat pelasivat heiltä kiellettyä peliä heidän ikäänsa verrattuna. He saisivat vasta vuoden päästä pelata sitä peliä.
 
Kello meni ja meni. Sitten tuli sähkökatkos. Tietokoneet eivät toimineet ilman sähköä ja lanit kaatuisivat, jos sähköt eivät olisi tulleet takaisin, mutta sähköt tuli onneksi takaisin. He aloittivat taas pelaamaan samaa peliä. Heidän mielestä se on tosi hyvä peli. Poikien peli loppui tunnin päästä. He koko ajan vain pelasivat. Lassilla tuli nälkä.
 
He menivät kouluun seuraavana päivänä. Lassi ja Esko saivat kuulla kunniansa koulussa. Pojat saivat viiden tunnin jälki-istunnon. He saivat läksyjäkin paljon. He tekivät sovinnon opettajan kanssa. Kun he olivat kotona, vanhemmat antoivat arestia. Pojat jatkoivat kouluelämäänsä taas eteenpäin.
- Juuso 5.lk -
 
Hajamielinen terveydenhoitaja
Torstaina 10.4. Kalle käveli terveydenhoitajan huoneelle päin. Häntä pelotti mennä sinne, koska muut olivat sanoneet, että hän laittaisi metrin pituisen piikin käteen. Kalle avasi Terkkarin huoneen oven.
”Hei” , Taina Erkkari sanoi ”Jännittääkö ollenkaan?”
”Vähäsen kyllä, mutta ei paljon”, Kalle vastasi.
”Noniin katsotaanpa, mikä nimesi olikaan? ” Terkkari kysyi.
”Ai niin Kalle Nieminen” Terkkari häsläsi ja hösläsi ympäriinsä . Hän Etsi kansioista Kallen kansiota.
”Kauhistus,minulla ei ole sinun omaa kansiotasi!” Terkkari huudahti
”Mitä minä teen?”.Kalle vastasi hänelle
”Mene katsmaan kotoasi, että onko se siellä ,” .Terveydenhoitaja oli kummallisen näköinen
”Joo ehkä,odotapas hetki niin käyn hakemassa sen ,” hän sanoi ja lähti.Kului vartti, kului toinen, kului - Kolmas, neljäs, viides, kuudes, seitsemäs, ja kahdeksas, Terkkarilla oli mennyt jo kaksi tuntia, missä hän oikein viipyi?. Viimeinkin terkkari palasi lompakko ja kansio mukanansa
”Toin lompakon siksi että minun täytyy maksaa myöhästymiseni sinulle,” hän sanoi ja ojensi Kallelle kolme 500 euron seteliä.
”Siinä, ole hyvä, ” hän sanoi.
”Mutta enhän minä noin paljon voi ottaa, ” Kalle vastasi.
”Ota nyt vain, olen ollut hajamielinen ja minulla meni kaksi tuntia kun etsin kansiotasi , ja nyt hommiin,” Terkkari sanoi.
 
Puolen tunnin kuluttua Kalle palasi luokkaan.
”Mikä kesti noin kauan?” kysyi Heikki.
”Se vaan kun terkkarilla oli jäänyt kansioni hänen kotiinsa ”, Kalle vastasi. Ja kun koulu loppui hän meni kauppaan ja osti sieltä kannettavan tietokoneen ja lähti kotiin näyttäämään ostostaan äidille.
- Kalliokoski -
 
 
 
 
Ihana ja kauhea kesäloman alku
Kävelin hiekkaista tietä pitkin, ja sora narskui jalkojeni alla. Päädyin vihreän kartanon eteen, ja sisältä kuuluikin jo koiran ulinaa. Hymyilin itsekseni. Kesäloma oli alkanut kaksi päivää sitten. Olin laittanut kaupan ilmoitustaululle ilmoituksen viikko sitten, jossa luki: Täällä olisi kaksi kesälomalaista tyttöä, jotka haluaisivat hoitaa lomallaan eläimiä. Kaikki kellon ajat ja viikonpäivät käyvät. Joskiinostiuit, tule Laivatie 7. Odotamme innolla! Terveisin: Kaisu ja Silja. P.S.Palkaa saa antaa! Minä olen siis Kaisu, Silja o n paras ystäväni. Toisena päivänä nainen oli tullut meille, ja olimme sopineet, että minä menisin hoitamaan joka päivä heidän kahta hevosta, koiraa ja akvaariokaloja, ja Silja vain viikonloppuisin. Oli tiistai, joten minun ei tarvitsenut jäädä odottamaan Siljaa. Saavuin portaille, ja otin avaimen kukkaruukun sisältä. Avasin oven, ja dalmatialainen koira ampaisi ulos vinkuen, ja se juoksi pihassa ympyrää. Ällistyin, sillä Kitta oli talon ainut koira, ja sekin oli saksanpaimen koira. En ollut koskaan nähnyt dalmatialaista. -Eki, tänne! kuului terävä käsky takaani. Käännyin taakseni, ja siellä oli poika, joka virnisti minulle. Pojan iho oli melko tumma, ja hän oli minua päätä pidempi, tumma hiuksinen ja sinisilmäinen.Kun poika sai Ekin kiinni talutushihnaan, hän kysyi: -Oletko sä se Kaisu? Vastasin pojalle: -Joo, mutta kuka sä oot? Mari joka omisti kartanon, ei ollut maininnut vieraista mitään. Mä oon Marin poika, saavuin eilen, ja nimeni on Joe. Tulin kesälomaksi, ja katson kun muut tekevät töitä. Voisitko hoitaa Kitan lisäksi Ekiä? Mä meen nukkumaan... Joe kertoi, ja meni sisälle paiskaten oven kiinni. Sisälläni kiehui. Tajusin kyllä, kun Silja oli tuollainen laiskuri, mutta Silja oli ystäväni, mutta vielä Joekin! Jos Joe tulisi vain viisastelemaan tallille, niin sanon Joelle suorat sanat. Eki alkoi vinkumaan, sillä se halusi sisälle. Avasin ulko-oven uudella yrityksellä, ja menimme Ekin kanssa sisään. Kitta tuli keittiöstä häntä heiluen, ja menimme akvaarion luokse yläkertaan. Avasin kalojen ruokapurkin, kun huomasin, että kaloja ei näkynyt akvaariossa, vaikka kaloja oli 24. Laitoin ruokapurkin kiinni, ja kävelin rappuset alas Marin yksityisen kokin luo. Kokin nimi oli Adolf, ja hän on viisas ja miellyttävä. Hänen äidinkielensä ovat suomi ja ruotsi. -Hyvää päivää, Adolf. Tiedätkö, missä kalat ovat? kysyin Adolfilta. -Hyvää huomenta, Kaisu neiti. Olen pahoillani, mutta en ole nähnyt kaloja. Mutta oletko sinä nähnyt Maria? -Valitan, Adolf, mutta voin kysyä asiaa Joelta, jos näen hänet. Menen koirien kanssa lenkille metsään, joten palaamme 1½ tunnin päästä. -Kiitos Kaisu, minä alan tekemään ruokaa. Hei sitten! Löntystin eteiseen silmät lumpsuen, koska oli nukkunut yön aikana vain 6 tuntia. Kun pysähdyin, kiljahdin, sillä tunsin jonkun hengittävän niskaani. Käännyin nopeasti, ja näin siellä hekottavan Joen. -Onko sinulla asiaa, vai pelotteletko muuten vain? Sihahdin Joelle. -Juu, tuota, pääsisinkö sinun ja koirien kanssa lenkille, kun ei uni enää tule... -Tiedätkö, missä Mari on? Akvaariokalatkin ovat hukassa, kysyin, ja puin samalla ulkovaatteita päälleni. -Joo, ne on kalojen uinti-kisoissa. Mutta pääsenkö mukaan? Laitoin talutushihnat koirien pantoihin, ja sanoin Joelle: -Jos ehdit mukaan, ja kerrot ennen lenkkiä tietosi Adolfille, kyllä! Avasin oven, ja syöksyin ulos, ja paiskasin oven kiinni. Juoksin pois pihasta, ja levähdin hetkeksi. Kumarruin rapsuttamaan koiria. Iloitsin, että Joea ei tarvinnutottaa mukaan metsäretkelle, koska se oli paikka, jossa oli hirveästi mustikoita. Kun keräsin litran mustikoita Adolfille, sain häneltä 25 senttiä, ja kymmenestä litrasta mustikkapiirakan. Hymyilin itsekseni, kun näin mielessäni Joen kinuavan mustikkapiirakkaani. Saavuimme mustikkapaikalle, ja otin kuusen alta sangon, jonka olin jättänyt viime kerralla. Sain kerättyä yhteensä kolme litraa mustikoita, ja lähdimme takaisin. Näin Joen tulevan, joten piilotin mustikkasangon ojaan. -Olet ilkeä. Miksen saanut tulla mukaan? Joe kysyi toruen. -Salaisuus. Onko sinulla muuta asiaa? Kysyin, sillä halusin mennä jo. No, ei oikeastaan, mutta jos on ikävä minua, tule kanssani metsästämään, Joe sanoi, ja iski silmää. -Metsästätkö sä? Kuinka inhottavaa! Eläimet joutuvat kärsimään takiasi! Huusin, ja juoksin kartanolle koirien kanssa. Matkalla muistin mustikat, mutta en halunnut kääntyä takaisin. Koirat ja minä olimme väsyneitä, joten menimme lepäämään vierashuoneeseen. Huomasin pöydälle ilmestyneen tietokoneen. Se oli Marin vanha, ja minä ja Silja saimme käyttää sitä. Hyökkäsin käyttämään sitä, sillä halusin tietoa kalojen uinti-kisoista. Laitoin hakusanaksi ”kalojen uinti-kisat”. Ruudulla luki ”ei tuloksia hakusanalla kalojen uinti-kisat”, joten lyhensin hakusanan ”kalojen kisat” hakusanaksi. Ruudulla luki edelleen ”ei tuloksia...” ja tajusin, ettei ole olemassa kaloille mitään kisoja! Joe huijasi minua! Mutta missä Mari ja kalat ovat oikeasti? Kuulin, kun alakerran ovi avautui. Suljin tietokoneen nopeasti, sillä halusin tutkia asiaa. Kiiruhdin alas. Portaissa minua tuli vastaan kauhea haju, josta koirat innostuivat. Näin eteisessä Joen, joka riiputti kahta jänistä koivista, kun kurkkasin kaiteen yli. Joe huomasi sen, ja sanoi: -Hei Kaisu. Katsopas, mitä minä sain. Oletko ollut vielä ratsastamassa? Et varmaan. Pääsenkö mukaan? Hevosiahan on kaksi. -Ei, ku Silja tulee mun kaa. Koirat jätän tänne. Heippa! Laitoin vain saappaat jalkaan, kypärän päähän ja lähdin pihalle. Pihalla oli kuuma, ja kävelin rauhallisesti tallille. Huokaisin, sillä ei Silja oikeasti ollut tulossa. Kuin toiveesta, Kännykkäni pirahti soimaan, joka oli taskussani, ja vastasin siihen. -Moi. Missä oot? Äänestä päätellen soittaja oli Silja.-Menossa tallille. Kuinka niin? -No odota siellä. Mä oon siellä kahden minuutin päästä. Mee keittiöön, tee mehua, niin mä tuon karkkia, mut moikka! Silja oli lopettanut puhelun. Pompin sisälle, ja huomasin Joen häipyneen. Hyvä niin. Kaivoin kaapista päärynämehua. Aloin miettimään, miksi Silja oli niin salaperäinen. Ovi aukesi rysähtäen, ja Siljan pää kurkisti loistaen iloa. -Me saadaan jäädä tänne yöksi, jos halutaan. Mari on Pariisissa, ja meidän pitäs vahtii taloa, Silja ilmoitti, ja istui tuolille juopmaan mehua. -Mitäs Mari siellä tekee? Kysyin, koska kalakisoja ei ollut olemassa. -Öö, en muistanut kysyä, kui ni? Silja ihmetteli. Kerroin Siljalle, mitä tiesin. Silja kaivoi taskustaan ostamansa karkkipussin, ja sanoi: -Syödään nää ja mennään ratsastaen rantaan. Mielestäni se oli hyvä isea. Kun olimme syöneet karkkipussin, Joe tupsahti väsyneen näköisenä keittiöön. -Oho, joukko vaan lisääntyy, Joe sanoi. -Ja kuka sä oot? Silja kystyi, koska ei ollut tavannut Joea. -Me mennään nyt, bay! Mä sanoin, otin karkkipussin, ja vedin Siljan mukanani pois. Joe huusi peräämme. -Et voi ikuisesti paeta, ja miksi me ei olla kamuja? -Koska sä metsästät, ja muutenki! Huusin Joelle. -Häh, mä en nyt tajuu, Silja sanoi ymmällään. -Toi oli se Joe. Ookko valmis meneen? Kysyin, ja laitoin saappaat
- Kata -
 
 
 
Kesälomani Ruotsissa
Kesäloma oli alkanut. Istuin kotona meidän sohvalla, kunnes
vanhempani tulivat sohvalle ja kertoivat, että he haluavat lähteä koko kesälomaksi Ruotsiin.
Menin heti huoneeseeni, ja soitin ystävilleni. Kerroin heti heille huonot uutiset. Viikon päästä lähdimme matkaan. Ajoimme ensin Helsinkiin, minkä jälkeen menimme laivalla Ruotsin pääkaupunkiin Tukholmaan.
Tukholmassa oli tosi kivaa. Kävimme vaateostoksilla, ja teimme paljon muutakin kivaa. Illalla menimme hienoon ravintolaan. Osasin puhua jo nyt melko hyvin ruotsia. Minun mielestäni Ruotsiin
olisi voinut jäädä vaikka asumaan. Sain paljon uusia ystäviä ja ystäväni näyttivät minulle uusia hienoja paikkoja. Rakastuin Ruotsiin.
Muutavan päivän kuluttua äiti ja isä sanoivat, että meidän täytyy jo nyt lähteä kotiin. Ensin en halunnut lähteä pois Ruotsista, mutta myöhemmin mietin ystäviäni Suomessa. Päätin sittenkin lähteä takaisin isän ja äidin kanssa.
Lähtöpäivä olisi huomenna. Ensin kuitenkin halusin lounastaa Ruotsin parhaassa ravintolassa. Tarjoilijana oli kiva mies ja hän sanoi minua kauniiksi.
Seuraavana aamuna lähdimme lentokentälle. Kaikki ystäväni ja tuttuni olivat siellä. Lentomme kuulutettiin ja kiipesimme koneeseen. Kaikki heiluttivat minulle ja minä heille. Kyyneleet vierivät poskiani pitkin, sillä kaikki olivat olleet niin kilttejä minulle.
- Katariina 5lk. -
 
Unelmapäivä
Minä olen Mira. Vanhempani ovat rikkaita, joten minä saan mitä haluan. Asun merenrannalla isossa talossa, jossa on uima-allas ja kaikkea muuta ihanaa. Minulla on oma suuri huone, jossa on taulutelevisio, iso ja muhkea sänky, suuri ikkuna, sohva ja stereot.
Kello on 6.45, kun herään. Menen keittiöön, jonne äiti on kattanut minulle herkkuaamiaisen: paahtoleipiä, muroja, pekonia ja appelsiinimehua.
Kello 7.15 laitan ylleni farkkuhameen ja topin, meikkaan ja lähden kouluun. Ensin kuitenkin silitän koiranpentuani Chocoa. Se on tosi söpö.
Kun avaan ulko-oven, niin aurinko paistaa suoraan silmiini. Minä olen hyvä koulussa, todistuksessa kaikki on 9 ja minulla on paljon ystäviä.
Kun tulen koulusta kotiin, syön välipalaksi pizzan ja coca colan. Sen jälkeen teen läksyt.
Isä on lähdössä kauppaan. Hän kysyy:
-Tuonko jotain?
-Tuo vaikka pussi Ässämix-karkkeja, pyydän.
Lähden kävelemään rannalle. Choco juoksee veteen kanssani. Kahlaamme vedessä hetken ja menemme kotiin.
Nyt on ilta ja istun sängylläni syömässä karkkeja Choco sylissäni. Nukkumaan menen kello 23.00.
Tälläistä olisi unelmaelämäni.
- Laura 5. luokka -
 
 
 
Niina
Niina on 12 vuotta. Hänen perheeseensä kuuluu äiti-Pirkko, isä-Kalle, pikkuveli-Pertti, joka on 8 vuotta, isoveli Pekka, joka on 10 vuotta, kaksi kissaa Aamu ja Aatu ja kaksi kania Puppe ja Pumpuli. Niinalla on myös akvaario.
Siellä on kaksi taistelukalanaarasta, yksi taistelukalauros ja kaksi monninaarasta. Niina heräsi eilen klo 20.00 päiväunilta. Hän oli nukkunut yhteensä neljä tuntia. Uusi ennätys, Niina ajatteli. Hän meni akvaarion luokse ja kauhukseen hän huomasi, että akvaario oli täynnä VERTA! Hän oli kuullut, että taistelukalat parittelevat rajusti, mutta ei kai nyt noin rajusti.
Niina maalasi katseellaan akvaariota ja etsi taistelukalanaaraita. Vihdoin hän huomasi toisen. Se ui tyynesti akvaarion nurkassa.
- IIK!!! Niina huusi, kun huomasi, että toinen taistelukalanaaras lipui vatsa ylöspäin akvaarion pinnalla. Niina huusi isänsä äkkiä paikalle. Niinan isä käveli hitaasti portaita ylös. Niinan isä vain päivitteli, että tällaista elämä on. Että isä on rasittava, Niina mietti.
Kello alkoi olla jo paljon. Kaikki menivät nukkumaan. Valot sammutettiin ja tuli ihan hiljaista. Niina kömpi sänkyynsä ja yritti saada unenpäästä kiinni. Yhtäkkiä hänen puhelimensa rupesi soimaan. Niina vastasi puhelimeen ja huomasi ilokseen, etttä se oli hänen oma poikaystävänsä, Reima. Reima kertoi, että ei saanut unta.
-Pääseks huomenna meille? Reima kysyi.
-Joo kai. Tuun sit kahelta, Niina vastasi.
- Ok, moikka! Reima sanoi ja sulki puhelimen. Niina otti Sinä ja Minän käteen ja alkoi lukea novellia paleltuneesta tytöstä.
Melkein saman tien kuului kauheaa rääkymistä ja Pekka tuli itkien huoneeseen. Hän kertoi, että oli nähnyt kauheaa unta. Niina nauroi ihan vääränä ja pamautti oven kiinni Pekan edestä. Sen jälkeen hän meni tirskuen sänkyyn ja nukahti hymy suupielissä.
Yöllä Niina näki kauheaa unta. Siinä koko maailma yritti tappaa hänet. Niina pomppasi hiestä märkänä sängystä. Nyt tiedän miltä Pekasta tuntui eilen yöllä, Niina ajatteli. Hän löntysti portaat alas ja meni juomaan. Oli vielä ihan pimeää ja kello oli 06.00. Hän oli kuitenkin hirveän pirteä. Niina hiipi hiljaa tietokonehuoneeseen, ettei kukaan kuulisi häntä ja pisti tossut jalkaansa. Hän avasi tietokoneen ja katsoi ulos.
-AAAHH!!! Ikkunan takana seisoi blondi noin keski-ikäinen mies nahkatakki päällä. Niina pyörtyi järkytyksestä saman tien. Kun hän heräsi, niin oli jo valoisaa ja linnun lauloivat. Niina kömpi pystyyn. Kukaan ei ollut huomannut hänen pyörtymistään. Niina tarkisti, ettei ikkunassa ollut ketään ja meni aamupalalle. Juuri, kun hän oli astumassa ovesta, Pekka hyökkäsi hänen kimppuunsa ja huusi:
-Kosto eilisestä!!!! Pekka potkaisi Niinan leukaan ja Niinalta lähti hammas.
-Ai vitsi!! Ooks sä vähä tyhmä? Niina huusi raivoissaan.
- Öö...En mun tietääkseni.
- Että mä en kestä sua, Niina huusi ja käveli keittiöön.
Kun Niina pääsi keittiöön, niin hän huomasi, että kaikki olivat ihan hiljaa. Olikohan jotain kamalaa sattunut? Niinan äiti sanoi:
- Istu alas. Minulla on kerrottavaa. Niina istui jännittyneenä alas.
- Älä nyt järkyty, mutta meillä on tänään ruokana sinun vihaamasi ruokaa, pizzaa nimittäin.
-YÖK!! Ei voi olla totta! Ettekö te ikinä voi ajatella mua ollenkaan! Mä meen syömään Senjan luo. Siellä on aina hyvää ruokaa.
- Eikö sinun pitänyt mennä tänään Reiman luo? Kuulin väkisinkin teidän keskustelunne illalla, Niinan isä puuttui asiaan.
- Ei mua Reima kiinnosta. Painukoot suohon! Kalle ja Pirkko olivat aivan äimänkäkenä, mutta eivät sanoneet mitään ja antoivat Niinan lähteä.
- Meidän Niinasta alkaa nyt tulla itsenäinen, Niinan äiti sanoi surullisena.
Niina lähti kävelemään kohti Senjan taloa. Jonkun ajan päästä hän näki punaisen pakettiauton lähestyvän hiljaa. Se näytti hyvin epäilyttävältä. Blondi mies avasi ikkunan ja huusi:
-Haluuks saada kyydin? Näytät olevas aika kylmissäs.
-Suksi kuuseen Ernesti. En mä tollasen miehen kyytiin halua tulla. Mies suuttui ja karjaisi:
-Varo vain! Tollaisesta käyttäytymisestä ei seuraa mitään hyvää!!! Sitten mies huristi tiehensä. Niinan sydän pomppi tuhatta ja sataa. Hän käveli vielä 15 min ja saavutti Senjan talon.
Niina avasi Senjan oven, kaatui maahan ja purskahti itkuun. Ensin he menivät syömään ja sitten he menivät miettimään, kuka mies olisi voinut olla. Lopulta he päättivät soittaa poliisille. Soittaessaan poliisille Niina muisti, että se oli se sama mies, kuin ikkunan takana. Kun poliisi vastasi, Niina kuvaili miestä, jonka oli nähnyt ikkunan takana ja autossa.
-Älkääs nyt tytöt säikähtäkö, mutta kuvaamanne mies taitaa olla etsimämme pedofiili. Onneksi et mennyt siihen autoon, poliisi sanoi painokkaasti.
-Nyt mä kuolen, Niina sanoi Senjalle kauhistuneena. Poliisi käski soittaa, jos lisää tietoa ilmaantuu. Sitten poliisi sulki puhelimen.
- Toivottavasti se ei saa selvää missä mä asun, Niina sanoi ääni väristen.
Niina soitti äidilleen ja käski hakemaan. Kotona hän otti iltapalaa, vaikka kello oli vasta seitsemän. Hän ei pystynyt olemaan ajattelematta päivän tapahtumia. Ehkä television katseleminen auttaisi. Ylhäältä alkoi kuulua kauheaa huutoa. Niina meni katsomaan. Pekka ja Pertti tappelivat jostain ihmeen merirosvolaivasta. He löivät ja potkivat toisiaan ihan kauheasti. Pirkko tuli Niinan viereen ja sanoi:
-Taas ne tappelee unissaan. Niinaa rupesi naurattamaan. Kuinka unissaan voi tapella, hän mietti. Niina ja Pirkko veivät pojat huoneisiinsa nukkumaan. Niinakin meni nukkumaan. Juuri, kun hän oli mennyt peiton alle, hänen puhelimensa alkoi soida. Siellä oli Reima.
- Mä en näytä kiinnostavan sua! Tää on loppu nyt. Ennen, kun Niina edes kerkesi sanoa mitään, Reima löi luurin kiinni.
-No ei kai tässä mitään muuta, kun pitää etsiä uusi poikaystävä, Niina huokaisi. Sitten hän nukahti syvään uneen. Aamulla hän heräsi isänsä hyräilyyn. Se ei ollut kovin normaalia, sillä hänen isänsä hyräili yleensä silloin, kun hän oli suuttunut tai muuten vaan vihainen. No hällä väliä, Niina ajatteli, ja käveli olohuoneeseen. Niina hätkähti, kun näki, että hänen äitinsä istui ihan kippurassa olohuoneen nurkassa ja itki.
- Miksi sä itket? Niina kysyi.
- Tämä voi tulla vähän yllätyksenä sinulle, Niinan äiti sanoi itku kurkussa. Mutta minulla oli 13 vuotta sitten toinen mies ja hän on oikea isäsi. Kaksi kuukautta sitten huomasin, että minulla on yhä tunteita häntä kohtaan. Kalle sai sen tänään selville, koska itkin niin kovaa. Jos ihmettelit miksi itken, niin itken siksi, että isäsi hukkui jäihin. Se tuli uutisissa. Mutta nyt sitten minä ja Kalle eroamme. Tämä on niin vaikea tilanne, koska pidän kahdesta miehestä ja nyt se on jo myöhäistä. Pirkko jatkoi itkemistä tuntikausia. Niina oli ihan järkyttynyt.
- Olisit kertonut aikasemmin! Niina huusi ja juoksi huoneeseensa. Miksi juuri minä! Olisi kertonut edes vähän aikasemmin, niin olisin voinut tavata hänet... En edes ehtinyt nähdä häntä, Niina ajatteli. Hänen teki mieli katsoa minkä näköinen hänen isänsä nyt oli. Niina katsoi Ilta-Sanomien nettisivuilta.
-Voi ei!!! Se on se sama mies, kun ikkunan takana! Sen takia hän oli seurannut minua. Niina purskahti itkuun. Olin käyttäytynyt häntä kohtaan niin huonosti, hän ajatteli. Mutta miten niin isäni oli poliisien etsimä pedofiili. Pelottavaa!! Puhelimen pirinä rikkoi ajatukset. Niina vastasi ja siellä oli poliisi. Poliisi kertoi, että oli sattunut pieni väärinkäsitys. Niina huojentui ja sulki puhelimen. Onneksi isäni ei ollut kamala ihminen. Kahden viikon päästä Niina oli jo toipunut kamalista tapahtumista ja jatkoi normaalia elämäänsä. Hänen elämässään oli muuttunut vain se, että Kalle ja Niinan äiti eivät asuneet enää yhdessä. Niinan mielestä se oli ihan ok.
- Milja 5.lk -
 
Minun kesäni
Morjens! Olen Kaisa. Minulla on hevonen nimeltä Royal`s Heather eli Hetta. Koirani Inka on aivan LovelyBest. Hetta on lumenvalkoinen ja se on voittanut monia palkintoja kisoista ja näyttelyistä. Se on rodultaan New forestinponi.
Viimeinen koulupäivä on loppunut. Vasta huomenna pitää hakea todistus, sitten on kesäloma! Ihanaa!!! Saan ratsastaa Hetalla vaikka koko kesän. Oi, miten odotankaan, että pääsen Espanjan estekisoihin.
-Hei! sanoin kun pääsin kotiin.
-Hei Kaisa! Meidän pitää lähteä kaupunkiin, äiti sanoi.
-Miksi?
-Sinulle pitää ostaa kisa-asu, Hetalle loimi ja kesämekko.
-Ja koiranruokaa ja melassia, lisäsin.
Kello oli 17:00, kun lähdimme kaupunkiin. Uudet ratsastusvaatteet olivat aivan upeat. Kun tulimme kotiin, siivosin Hetan karsinan ja ruokin sen.
Lähdimme Espanjaan sunnuntaiaamuna ja nyt istun lentokoneessa. Hetta-parka joutuu olemaan kuljetuskopissa koneen ruumassa. Olimme kahden tunnin päästä Ranskassa. Vuokrasimme auton ja lähdimme Espanjaan.Tunnit kuluivat, kunnes antilooppi hyppäsi tielle
eteemme. Venla ja äiti kirkuivat ja isä painoi jarrun pohjaan.
-Huh! Se meni ,isä huokaisi.
-Menen tarkistamaan Hetan, jos sille sattui jotain,sanoin.
Onneksi se selvisi pelkällä säikähdyksellä. Loppumatka sujui hyvin. Olimme kisapaikalla kahdelta päivällä. Laitoin Hetan väliaikaiskarsinaan ja menin lomamökille.
Aamulla lähdin rannalle ja tulin sieltä vasta 12:45. Puin ja menin ruokkimaan Hetan. Söin ja menin 13:45 ratsastamaan. Kello oli 14:30, kun tulin takaisin.
Kisat olisivat huomenna. Aion voittaa Junioreiden MM-kisan.
Kello oli yhdeksän, kun nousin. Puin ja menin ruokkimaan Hetan. Siellä oli 20 muuta, jotka kisasivat.
Menin takaisin mökille.
-Kisat alkavat 11, äiti sanoi.
-Voi ei! Kello on jo kymmenen.
Menin äkkiä hakemaan kisavaatteet ja menin laittamaan Hetan valmiiksi. Kisasin viimeisenä.
Tuli minun vuoroni. Ensimmäinen ja toinen meni hyvin. Saavuin viimeiselle esteelle. Senkin Hetta selvitti hienosti. Uskomatonta, olimme tehneet puhtaan radan.
Palkintojen jako alkoi. Toiseksi tuli joku poika.
Jännitys tiivistyi...
-Voittaja on... Kaisa Niemi.
-Mitä ei voi olla totta?
-Kyllä, se oli kuin olikin totta.
Seuraavana päivänä lähdimme kotiin. Kotona sain onnitteluja ystäviltä ja suvulta. Loppukesä sujuikin sitten tavalliseen tapaan.
-Pauliina 5.lk -
 
Kirous
Oli ihan tavallinen koulupäivä. Stella ja hänen paras ystävänsä Juuli, olivat juuri lähtemässä koulusta. Kaikki muut olivat jo lähteneet kotiin. Yhtäkkiä Juuli kaatui maahan, alkoi kouristella ja hänen silmänsä muuttuivat mustiksi. Stella meni aivan paniikkiin, mutta soitti ambulanssin.
Tuotapikaa he olivat matkalla sairaalaan. Sairaalassa Juuli pääsi välittömästi hoitoon. Juulia tutkittiin, mutta syytä kohtaukseen ei löytynyt. Stella valvoi koko yön odottaen tietoa siitä, mikä Juulia vaivaa.
Lopulta Stella päätti lähteä ulos, saadakseen raitista ilmaa. Ulkona hän poikkesi pimeälle sivukujalle. Oli hyvin synkkää. Yhtäkkiä Stellan eteen ilmestyi hahmo, jolla oli pitkät, mustat hiukset ja kalpea naama.
-Kuka sinä olet? Stella kysyi.
-En voi kertoa, mutta voin sanoa, että olen ainoa toivonne, hahmo sanoi.
-Voitko sinä siis auttaa Juulia? Stella kysyi.
- En minä, mutta sinä voit. Sinun täytyy kulkea läpi vaarallisen metsän, pimeyden valtakuntantaan, mutta varoitan vain, sieltä ei ole kukaan selvinnyt henigissä, hahmo sanoi.
Sitten hahmo haihtui ilmaan jälkeäkään jättämättä. Stella huusi hänen peräänsä, mutta hän kuuli vain kaiun: " Odota,älä mene!" Sitten Stella katsoi sivulle ja näki metsän. Sen metsän läpi hänen pitäisi kulkea.
Stella lähti juoksemaan metsää kohti. Pian hän oli jo syvällä metsässä. Stella pysähtyi. Hän katsoi ympärrilleen. Hän kuuli pöllön äänen, mutta ei nähnyt melkein mitään, koska metsässä oli niin synkkää. Pian se sama hahmo ilmestyi taas ja sanoi: "Ei ole aikaa pysähtyä." Sitten hahmo taas katosi. Stella jatkoi juoksemista. Pian hän oli jo juossut puoli tuntia. Välillä hän kuuli käheän kuiskauksen: "Nopeammin,nopeammin, pian on liian myöhäistä." Lopulta Stella näki edessään mustan linnan.
Hän asteli sisään. Stella oli hiljaa. Pian hän kuuli puhetta. Hän katsoi nurkan takaa ja näki mustiin pukeutuneen laihan naisen. Nainen puhui jollekin todella rumalle oliolle. Nainen sanoi: "Kirous leviää nopeasti."
" Niinpä, pian hallitsemme koko kaupunkia." Olio virnuili. Stella arvasi, että Juulillakin oli se kirous. Nyt Stellan piti vain selvittää, mistä kirous tuli ja miten sen saa pois.
Linna vilisi vartioita... Siitä Stella saikin idean. Hän naamioituu vartijaksi ja huijaa yhtä vartioista.
Stella potkaisi yhtä vartijaa niin kovaa päähän, että vartijalta meni taju ja Stella sai hänen vaatteensa.
Nyt hän lähti huijaamaan toista vartijaa.
-He, huomasitko, että yhdellä vartijalla täällä linnassa on kirous? Minun pitäisi auttaa häntä ja on aika kiire, Stella sanoi.
- En huomannut, mutta tässä on tämä kivi, kun olet sen luona, jolla on kirous, niin silloin kivestä tulee valo, jolla kirous lähtee pois, vartija sanoi.
-Ai jaa, mistä se kirous tulikaan, kun minä en enää muista...
-Se tulee siitä, kun katsoo peiliin ja samalla kirousta levittävä hirviö tulee taaksesi, niin saa kirouksen, muuten sinussa on jotain outoa. Hei, sinä olet tyttö! Nyt kävi huonosti! vartija huusi.
Stella lähti juoksemaan kivi sylissään niin kovaa kuin ikinä pääsi. Hän juoksi linnasta ulos, metsän läpi ja lopulta hän oli sairaalassa.
Stella meni Juulin luo, mutta liian myöhään. Juuli kouristeli ja lääkärit katsoivat avuttomina. Pian Juulin kouritukset loppuivat ja hän pysähtyi. Juuli oli kuollut. Stella rupesi itkemään ja meni Juulin luo. Yhtäkkiä kivestä tuli valo. Juuli nousi ilmaan ja ihme tapahtui,hän heräsi eloon kaikki päättyi hyvin ja kirous oli poissa.
- Roosa 5.lk -
 
Pyöräretki Tervajoelle
Lähdimme pyöräilemään kaverini Villen luota. Olimme keskustelleet koulussa, että lähdettäisiin pyörillä kirkolle, mutta matka vähän venyi kuten tulette huomaamaan. Matkan varrella haimme Onnin ja Juhan (jotka myös olivat kavereitani ja halusivat mukaan). Matka kirkolle sujui hyvin, ja olimme kirkolla hetkessä (olin uskonut matkan kestävän paljon pitempään). Kävimme S-marketissa.
Istuskelimme kaupan pihassa ja yritimme keksi tekemistä. Sitten Onni ehdotti, että lähtisimme Tervajoelle. Ehdotus sopi muillekkin, joten lähdimme matkaan. Matka kesti vähän yli tunni. Kävimme taas kaupassa. Seisoskelimme kaupan pihassa, kun joku tyyppi tuli ”arvioimaan” pyöriemme hintoja. Vaikka ne menivätkin aikalailla päin mäntyä. Kotimatkalla kävimme kaupassa (taas). Siellä pari isompaa yritti pummata rahaa. Mutta me valehdeltiin, että meillä ei ole. Sitten lähdimme kotiin.
- Sami -
 
Vauhdikas kesäloman alku
Viisi, neljä, kolme, kaksi, yksi, JEE! Kesäloma oli juuri alkanut! Juoksin pyörän luo ja lähdin polkemaan hameenhelmat hulmuten. Vapaaehtoisesti en olisi hametta laittanut, mutta äidin mielestä se oli hieno. Voisin saada rahaa, koska todistukseni oli mielettömän hyvä. Yksi kymppi, loput ysejä. Onneksi koulumatkani oli lyhyt.
Kotona olivat äiti ja koirani Kalle. Se odotti heti rapsutuksia ja kellahti lattialle. Heitin äidille todistuksen ja juoksin pihalle Kallen kanssa. ”Minne sinä nyt lähdet?” äiti ihmetteli. ”Mä meen lenkille Kallen kanssa”, huikkasin. Kiinnitin flexin Kallen pantaan ja lähdin juoksemaan.
Kun olin kulkenut jonkin aikaa, jouduin pysähtymään. Kylän ilkein jengi oli piirittänyt minut. Ne oli ylä-asteen viimeisellä, ja kaikki tiesi, että niitä piti varoa. Ne olivat särkeneet talojen ikkunoita,kiusanneet pikkulapsia ja varastaneet niiltä rahaa.
”Mitäs tommonen pikkulikka täällä ilman äitiä ja koiran kanssa kävelee?” yksi niistä kysyi. ”Oonhan mä jo 12-vuotta”, sanoin ja yritin kuulostaa nenäkkäältä, mutta ääneni värisi pelosta. ”Hah, me ei päästetä sua ennenkuin annat meille 5 euroa”, yksi taas sanoi. ”Mutta mulla ei oo rahaa mukana”, sanoin ja mietin mitä tekisin.
Kuin taikaiskusta Kalle iski hampaansa sen pahimman pojan jalkaan.”Au!” se karjaisi ja kaatui maahan ja mopo sen päälle. Käytin ajan hyödykseni ja lähdin juoksemaan kotiin, niin kovaa kuin pääsin.
”Mikä hätänä?” äiti kysyi, kun pääsin kotiin. Lysähdin sohvalle ja purskahdin itkuun. Kun lopetin itkemisen, kerroin äidille koko jutun. ”Kylläpä ne olivat ilkeitä”, äiti sanoi ja toi limsaa minulle. Äiti toi 10 euroa käteeni, ja kertoi, että ne olivat hyvin menneestä koulusta. Hän myös lisäsi, että tuskin niillä kiusaajilla oli niin hyvä todistus kuin minulla. Purskahdimme nauramaan. Sitten äiti vakavoitui. ”Kuule Emma, me joudumme muuttamaan.” Hiljenin. Mietin, että miksi ihmeessä. ”Miksi?” sain kysyttyä. Olin aivan murtunut.”Joku rikas perhe oli valmis ostamaan tämän talon niin suurella summalla,ettei isäsi voinut kieltäytyä.”
Olin asunut koko elämäni samassa ihanassa talossa, joten muutto tuntui omituiselta. ”Alamme jo huomenna pakata tavaroita. Uusi talo on jo tiedossa. Menemme tänään yhdessä katsomaan sitä taloa”, äiti selitti.
Olin surullinen ja vihainen samaan aikaan. Juoksin huoneeseeni ja paiskasin oven kiinni. Muuttaisimmeko niin kauas, etten enää ikinä näkisi kavereitani? Jo pelkkä ajatuskin nostatti kylmät väreet. Kävin pesemässä hampaani ja menin nukkumaan.
Aamulla heräsin ja katsoin kelloa. Olin nukkunut kymmeneen. Äiti ja isä olivat jo lähteneet töihin. Nousin, ja söin leivän ja join kaakaota. Sen jälkeen ajattelin lähteä kauppaan ostamaan jäätelön. Onneksi en nähnyt niitä poikia. Kun astuin kauppaan, näin kaverini Marin. ”Moi! Minkälainen todistus tuli?” mä kysyin. ”Ihan hyvä. Sain uuden pyörän. Sillä sentään kehtaa edes ajaa”, Mari kertoi. ”Kiva!” vastasin. Menin valitsemaan jäätelön, ja söin sen. Hyppäsin pyörän kyytiin ja lähdin kotiin.
Puhelimeni alkoi soida. Se oli isä.”Hei!” vastasin. ”Hei, kultaseni. Soitan täältä sairaalasta. Äitisi on kaatunut portaissa ja jalka luultavasti kipsataan”, isä selitti. ”Voinko mä tulla sinne?” kysyin. ”Ei sinun tarvitse. Äiti tulee kohta kotiin,tuon hänet.”
Lopetin puhelun, heitin jäätelön ojaan ja lähdin polkemaan kotiin. Tulin samaan aikaan pihaan kuin äiti ja isä. Äiti käveli kepeillä aika kömpelösti. Isä lähti töihin, joten jäimme äidin kanssa kahdestaan.
”Ei siitä muutosta taida mitään tulla”,äiti huokaisi. Äiti meni soittamaan sille perheelle. Olin mielessäni tosi iloinen. Äiti tuli ja sanoi: ”Myymisestä ei taida tulla mitään, perhe on perunut oston.” Olin onnellinen. Loma alkoi kovalla säikähdyksellä, mutta nyt kaikki oli hyvin.
-Tiia 5.lk. -
 
Yleisurheilukisat
-Pertti tule syömään! huusi äiti.
-Äh, taas sitä samaa vanhaa mössöä, Pertti ajatteli.
Hän asteli keittiöön ja kysyi:
-Koska ne koulujen väliset yleisurheilukisat ovat?
-Ne ovat ylihuomenna, äiti sanoi. -Ja sinut on valittu edustamaan kuutosluokkaa viestijuoksussa.
-Mutta enhän minä ole edes nopea juoksussa.
-Mutta kaikki nopeammat ovat matkoilla, äiti sanoi.
Myöhemmin samana päivänä Pertti ja kaverinsa Lasse olivat harjoittelemassa urheilukentällä.
-Aika! Teit uuden ennätyksesi! Lasse innostui. -Aikasi oli 12 sekunttia ja 84 sadasosaa.
-Hyvä, mutta minä en jaksa juosta enää. Lähden kotiin lepäämään. Nähdään huomenna koulussa.
-Okei,moikka!
 
Seuraavana aamuna Pertti käveli keittiöön yöpuku ja
aamutohvelit jalassaan ja näki pöydällä lapun, jossa luki: Huomenta! Joudun olla myöhenpään töissä ja isä lähti työmatkalle,tulen vasta myöhään joten voit mennä vaikka Lassen luokse.
Pertti söi aamupalan, puki päälleen ja lähti kouluun.
Koulussa he harjoittelivat viestijuoksua varten. Heti koulun jälkeen Pertti meni Lassen luokse. He tekivät läksyt ensin
ja menivät sitten pelaamaan tietokoneella.
(Myöhemmin samana päivänä)
-Pertti, äitisi soitti ja käski sinun lähteä kotiin!
huusi Lassen äiti
-Okei vastasi Pertti.
(seuraava päivä)
Pertti heräsi ja muisti, että tänään oli yleisurheilukisat.
Oli lauantai, joten äiti oli kotona, mutta isä yhä työmatkoilla.
Hän meni keittiöön ja näki äitinsä, joka teki hänelle aamupalaa.
-Kiitos!
-Eipä kestä, täytyyhän urheilijan syödä kunnon aamupala.
-Niin. Toivottavasti meillä menee hyvin siinä viesti juoksussa.
-Kyllä se hyvin menee. Onhan siellä muilta luokilta hyviä juoksijoita. Mutta syö nyt se aamupala, pian pitää lähteä, äiti sanoi.
 
Viestissä ensimmäinen juoksija oli Lauri, Lassen pikkuveli kolmannelta luokalta. Hän juoksi hyvin. Sitten oli Pertin vuoro.Hän lähti matkaan ja kaikki kuudesluokkalaiset hurrasivat. Hän juoksi niin kovaa, että heidän joukkueensa pääsi johtoon. Vielä oli kaksi juoksijaa jäljellä. Ensin lähti ykkösluokkalainen Aaro ja heti hänen jälkeen kakkosluokkalainen Niilo. Niilo lähti hieman kompuroiden, joten he putosivat toisiksi. Niilo juoksi hyvin loppuun,joten lopputulos oli hopeaa.
- Tuomas 5lk -
 
Tattipäät
Merikaarrossa 2007 alkoi eräs kerho nimeltään ”Tattipäät”.
Se pidettiin Merikaarron koulun liikuntasalissa. Siellä ei onnistunut mikään, ei purkkis, ei lentopallo, eikä temppurata. Kerho sai alkunsa Lennokkikerhosta, kun siellä oltiin aina kuminauha sotaa ja eräs kerhon henkilö keksi että, jos varattaisiin salivuoro Merikaarron koululta. Kerhoa pidettiin noin kolme kuukautta ja kun mikään ei onnistunut niin kolmella kerhon jäsenellä meni hermot ja ne lopettivat kerhon. Sinne jäi varmaan viisi henkilöä ja koko kerho lopetettiin. Ainut asia mikä onnistu oli se kuminauhasota. Sitä jatkettiin, mutta sieltä poistettiin muutama häirikkö pois.Ja käskettiin muutama uusi henkilö ja kerho vaihto nimensä. Nimeksi pantiin ” Diabolo”,kun melkein kaikilla henkilöillä on diabolo.Kun sieltä silloin jätettiin muutama henkilö pois niin kaikki on onnistunut.
- Valtteri 5.lk -
 
 
5. luokan kirjoituksia keväällä 2008
26. toukokuuta 2008